Kaksinpelien syöttötilanne

Julkaistu alunperin Sulkapallolehdessä 4/2010. Alkuperäiseen tekstiin on lisätty tarinaa swipistä.

Nykyään miesten kaksinpelissä valtaosa syötöistä on lyhyitä, ja myös naisilla painopiste on siirtymässä siihen suuntaan. Taustalla on syöttäjän halu ottaa aloite pallossa heti alusta asti – pitkä syöttö antaa aina vastaanottajalle hyvän mahdollisuuden hyökkäämiseen. Alemmilla tasoilla hyökkäyslyönnit takaviivalta eivät ole aivan niin vaarallisia, jolloin pitkä syöttö toimii paremmin. Hyvän pitkän syötön jälkeen pelaaja ei myöskään ole niin haavoittuvainen nopeille palautuksille takakentälle kuin lyhyen syötön jälkeen, sillä pallo joutuu lentämään pitemmän matkan ja siten syöttäjän on helpompi ehtiä reagoimaan palautukseen.

Lyhyt syöttö

Vaikka vastustaja odottaa syöttöä kauempana kuin nelinpelissä, tärkein asia lyhyessä syötössä on se, että syöttö pysyy matalana. Mitä ylempää vastaanottaja pääsee lyömään palautuksensa, sitä helpompaa hänelle on lyödä pahoja palautuksia ja aiheuttaa syöttäjälle ongelmia.

Toinen tärkeä asia on se, että syötössä on riittävästi vauhtia. Ensinnäkin vastaanottajalla on mahdollisimman vähän aikaa reagoida syöttöön, ja toisekseen vastaanottajan on sitä vaikeampaa lyödä vaarallisia verkkorullareita, mitä kauempaa verkolta hän joutuu lyömään palloa.

Kolmas vaikuttava tekijä on syötön sijoittaminen. Syöttöä tulisi jatkuvasti varioida, jotta vastaanottaja ei pystyisi suunnittelemaan palautustaan ennakolta. Sivurajalle suunnattu syöttö kuitenkin ”avaa syöttäjän kentän” eli vastaanottaja voi lyödä painostavan lyönnin sivurajaa pitkin tai vaihtoehtoisesti pelata jyrkän käännön verkolle (ks. kuva). Keskiviivalle suunnattu syöttö puolestaan ”sulkee kentän” eli kaikki vastaanottajan lyönnit kulkevat läheltä syöttäjää. Myös mitä jyrkemmässä kulmassa syöttö menee sivurajaa kohti, sitä enemmän pallon kylki on auki vastaanottajan verkkospinniä varten. Tämä koskee etenkin vasemmasta syöttöruudusta tulevia syöttöjä, jolloin vastaanottaja pääsee lyömään palloon spinniä sen luonnollisen pyörimisen suuntaan.

Syöttö sivurajalle avaa kentän

Yksi tehokas kohde syötölle on vastaanottajan kämmen- ja rystypuolen välinen linja. Jos vastaanottaja epäröi, ottaako pallon kämmenellä vai rystyllä, on usein seurauksena huonompia palautuksia tai jopa suoria virheitä. Useimmilla pelaajilla on enemmän ja parempia palautuksia rystypuolelta (käden anatomiasta johtuen), joten he pyrkivät palauttamaan mieluummin rystyltä. Syöttö on tällöin sijoitettava hieman vastaanottajan kämmenpuolelle eli n. 15-20 cm mailakäden olkapäästä sivulle.

Pitkä syöttö

Pitkän syötön päätavoite on saada vastustaja niin kauas taakse kuin mahdollista, jotta hän ei pystyisi lyömään vaarallisia hyökkäyslyöntejä. Siksi syötön tulee olla niin korkea ja pitkä kuin mahdollista.

Syötön sijoitus ei ole niin tärkeää kuin lyhyessä syötössä, mutta sivurajalle menevä syöttö kuitenkin ”avaa syöttäjän kentän” samalla tavoin kuin sivurajalle menevä lyhyt syöttökin. Vastaanottajan on sivurajan tuntumasta usein myös helpompi lyödä leikattuja lyöntejä. Yleensä kannattaakin pyrkiä syöttämään takaviivan keskivaiheille, jolloin välttää turhat virheet lyönneistä sivurajojen yli, ja keskittyä enemmin saamaan syöttöön oikea korkeus ja pituus.

Swip-syöttö

Lyhyen syötön variaationa voi käyttää nopeita swip-syöttöjä. Tärkeintä swipissä on sen naamiointi mahdollisimman hyvin lyhyeksi syötöksi, jotta vastaanottaja hämääntyisi. Jos vastaanottaja saa swipin katkaistua, hänen on helppoa lyödä kova palautus ”suoraan vastapalloon.” Siksi syötön tulisi olla riittävän korkea – mutta ei kuitenkaan niin korkea, että vastustajalla olisi aikaa hämääntymisestä huolimatta palauttaa pallo hyökkäävästi.

Usein vastaanottaja pyrkii pelaamaan swip-tilanteen yliaggressiivisesti eli hän yrittää hyökätä, vaikka on jäänyt hämääntyneenä jälkeen tilanteesta ja joutuu lyömään palloa huonosta asennosta. Tällöin syöttäjällä on hyvä mahdollisuus kääntää tilanne edukseen hyvällä (vastahyökkäys-)puolustuksella.

Swipin suuntaaminen kohti vastaanottajan kämmenpuolta voi olla perusteltua, sillä kämmenpuolelta vastaanottaja ei pysty käyttämään yhtä suurta vartalon kiertoa lyönnissään, ja siksi odotettavissa oleva smash on hieman heikompi kuin roud-the-head-puolelta. Eli oikeakätiselle vastaanottajalle swip kannattaisi suunnata sivurajalle oikeasta ruudusta syötettäessä ja keskirajalle vasemmasta ruudusta syötettäessä.

Koska elinehto swip-syötön onnistumiselle on vastustajan hämääntyminen, ei swipejä voi käyttää liian usein.

Swippiä voi käyttää myös eliminoimaan vastustajan leikatut lyönnit. Korkea syöttö tippuu alas nuppi edellä, jolloin pallon kylki on auki ja leikattujen lyöminen helpompaa. Matalakaarisessa swipissä pallo on lyöntihetkellä enemmän vaakatasossa, jolloin leikattu lyönti osuu pelkästään nuppiin ja on siksi paljon vaikeampi lyötävä. Etenkin junioripeleissä swip toimii siksi hyvin yleisimpänä perussyöttönäkin, jos vastaanottajalla ei ole tarpeeksi lyöntivoimaa aiheuttaakseen ongelmia smasheillä.

Syöttäjän tavoitteet

  1. Ei virheitä. Syöttövirhe on todella ilmainen piste vastustajalle, varsinkin kun syötön harjoittelu on yksinkertaista. Syöttövirheet kertovat vain siitä, että kotitehtävät ovat jääneet tekemättä.
  2. Vaihtelu ja hämääminen on tärkeää, jotta vastaanottaja ei voisi suunnitella palautustaan ennakolta. Sijota palloa sekä keskiviivalle, sivurajalle, keskelle ruutua, eturajalle että pitemmälle eturajan taakse ja käytä swipejä silloin tällöin.
  3. Ymmärrä syötön sijoitus: jos syötät sivurajalle, kenttä aukeaa. Swipin sijoittaminen kämmenpuolelle voi tarkoittaa kevyempää smashiä.
  4. Yritä laittaa vastustajalle painetta. Syötössä tulisi olla vauhtia, jotta vastustalla olisi mahdollisimman vähän aikaa reagoida ja jotta pallo ehtisi mahdollisimman kauas verkosta ennen kuin vastaanottaja ehtii lyömään.
  5. Taistele aloitteesta – pyri ennakoimaan ja sulkemaan pois vastustajan todennäköisimmät palautukset. Jos löydät vastustajalta suosikkipalautuksia, voit käyttää niitä hyväksesi ratkaisuhetkillä. Esim. syötä sivurajalle ja ennakoi matala palautus sivurajaa pitkin.

Nelinpelin hyökkäys

Julkaistu Sulkapallolehdessä 04/2011 Nelinpelin hyökkäyksessä tärkeintä on hyökkäävän parin yhteispeli. Jos kumpikin tietää jo ennakolta täsmälleen, mitä toinen tekee, koko kenttä saadaan […]

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.